Mustavalkoinen elämä

Jackrussellin terrieri Lempi, s. 03.10.2006

Lempi muutti meille noin kolmen kuukauden ikäisenä vauvana ja onkin ensimmäinen harjoituskappale. Lempi on vanhemmiten hieman laiskuudesta ja liikakiloista kärsivä russeli, mutta kuten kuvasta näkyy, jaksaa vanhakin joskus loikkia.

Lempi on tullut aikanaan sijoitukseen, mutta pentuja ei koskaan edes yritetty teettää. Terveystarkastuksesta tuli muistaakseni lonkista 1, joten kasvattaja päätti ettei hän haluakaan astutusta.
Pari kertaa olemme käyneet jopa näyttelyssä juurikin sijoituksen takia, koska sopimuksessa vaaditaan viralliset näyttelytulokset. Lempi sai hienosti H:n ja yllätti menestyksellään meidät kaikki! Näyttelyissä ravaaminen ei ole koskaan oikein ollut meidän juttu, joten se harrastus loppui ennen kuin se kerkesi kunnolla edes alkamaankaan.

Jos joku on joskus saanut Jackrussellin terriereistä aktiivisen kuvan niin Lempi on hyvä todiste siitä, että aina kannattaa olla vähän erilainen. Yleensä Lempin lempi puuhaa on nukkuminen ja syöminen. Jos on hyvä keli, eli 15-20 astetta lämmintä eikä sada, kyllä se pihallakin viihtyy, mutta ei mitään kuntoilulenkkejä tai kovin suuria ponnistuksia vaativia asioita kauaa viitsisi tehdä. Jos sataa tai on kylmempi tai kuumempi, takaisin kotiin käännytään vaikka väkisin heti kun kaikki tarpeellinen on suoritettu.

Vapaana ulkona oleminen on ehkä sellainen asia, mistä Lempi nauttii eniten nukkumisen ja syömisen lisäksi. Kun on vapaana, kukaan ei ole kiskomassa hihnasta väärään suuntaan ja hoputtamassa että pitäisi muka kävellä nopeammin. Lempi tykkää tutkiskella ympäristöä ja jos mieli tekee juosta, sen voi tehdä sitten ihan omaa tahtia ja ihan omalla tyylillä. Tai sitten voi vaan istua rappusilla tai ottaa aurinkoa.

Asuminen kaupungissa rajoittaa jonkun verran koirien vapaana pitämistä. Onneksi lähellä on pari metsää johon voi mennä paremman paikan puutteessa, mutta muuten pitää melkein ottaa auto alle ja lähteä joko anoppilaan, mökille tai jonnekin muualle missä pystyy olemaan vapaana vähän pitemmän ajan ja isommalla alueella. Koirapuistoista Lempi ei oikein välitä, ne on tylsiä, pieniä ja aina sinne haluaa tunkea joku liikaa tuttavuutta tekevä koira. Jos jollain kaverilla on koira johon halutaan tutustua, niin silloin on kiva mennä puistoon katsomaan miten tullaan toimeen, mutta muuten me ei juurikaan sellaisissa käydä.

Huhtikuussa 2016 Lempiltä meni vasen eturistiside poikki, ja jalka piti leikata. Leikkaus onnistui hyvin ja Lempin matka jatkuu vielä :) Voit halutessasi lukea leikkauksesta ja muista kuulumisista blogistani :)

Vanhemmiten Lempistä on tullut vähän kärttyisä ja itsepäinen. Varsinkin jos sängystä tai jostain muusta mukavasta paikasta käskee pois niin ilme on ruma kuin lepakolla ja ikenet näkyy kuin alienilla. Muuten Lempi on ihan leppoisa koira ja tietenkin aina my true and first love!

Jackrussellin terrieri Vanttu, s. 20.08.2008

Vanttu muutti Lempin kaveriksi loppuvuodesta 2008. Päätin ottaa toisen koiran, koska opiskelin ja kävin töissä, niin Lempin elämä oli aika yksinäistä. Vanttu on ollut ihan ylisöpö pienenä, ja pieni se on vieläkin.

Vanttu on samoista vanhemmista kuin Lempikin, mutta jos yö ja päivä ovat erilaisia niin nämä koirat ovat olleet jotain vielä ihan vähän enemmän. Vantussa on tosin vanhemmiten ollut havaittavissa samoja laiskuuden piirteitä kuin Lempissäkin, mutta se johtuu varmasti ihan omasta laiskuudestanikin.

Vantun lemppari asia on pallo. Ilman palloa ei ole mitään. Kun on pallo, se on suussa koko ajan, sitä pitää heittää, tökkiä ja piilottaa. Jos ei jaksa leikkiä pallolla, niin sitten sitä voi vaan pitää suussa tai nukkua sen vieressä. Eräänä kesänä kuitenkin kävi kamala insidentti ja Vantun pallo tippui hissikuiluun. Pallo piti ottaa pihalle mukaan ja tietenkin sillä piti yrittää leikkiä siellä hississäkin, niin se vahingossa jotenkin fysiikan lakien vastaisesti mahtui hissin lattian ja oven välistä luiskahtamaan kuiluun kun hissi oli menossa ylöspäin. Voin kertoa että meidän elämä oli vähän pilallinen sen jälkeen. Kaivoin jostain aivan täsmälleen samanlaisen tennispallon ja yritin josko siitä tulisi yhtä hyvä, mutta eihän se ollut sama pallo, eikä se kelvannut. Ja sitten. Ilmeisesti hissi oli huollossa tai joku siellä kuilussa oli käynyt jotain puuhaamassa, kun eräänä onnellisena päivänä noin puoli vuotta katoamisen jälkeen pallo oli ilmestynyt alakerran patterin päälle ihan sen oloisena että omakseen tunnistaja voi sen ottaa. Voi sitä elämän ja riemun määrää mikä koirasta voi lähteä kun se tajusi mikä oli löytynyt :D Sittemmin kyseinen pallo on jo revitty kappaleiksi ja leikkimiskelvottomaksi, ja sen tuhon jälkeen uusi pallokin on taas kelvannut.

 

Vanttu on sitten taas niitä russeleita joita ei pysäytä mikään ja jos on tylsää niin tekemistä keksitään vaikka pullon korkista. Uiminen on toinen lempparipuuha kesäisin. Tosin Vantulle riittää ihan vesilätäkkö, siinäkin on ihan huippua kahlata ja sen läpi on kiva juosta. Kun Lempiä ei saa järveen vapaaehtoisesti millään, Vanttu menee uimaan ihan itse, hakee kepit ja lelut mitä sille heittää ja tulee saunan jälkee mukaan järveen. Ainoa asia mikä tuossa uimisessa aina harmittaa on se, että Vantulla on taipumusta krooniseen korvatulehdukseen ja mikäs muu sen aina laukaisee pitkäksi ajaksi kuin kastuminen. Yritä sitten käydä esimerkiksi mökillä ja pitää koira pois järvestä. Mutta jos haluaa leikkiä niin ettei halua kastua, aina voi hyppiä kiveltä kivelle.

 Kivistä päästiinkin sitten seuraavaan lemppari juttuun mitä voi varsinkin kesäisin tehdä ulkona, ihan sama onko palloa vai ei: tökkiä ja hakea kiviä. Varsinkin äiskän ja anopin kukkapenkissä olevat koristekivet on ihan ykkösjuttu!